65 ympäristöalan tutkijaa ovat allekirjoittaneet vetoomuksen, jossa toivotaan ympäristöliikkeen harkitsevan uudelleen suhtautumistaan ydinvoimaan. Kirjeessä tuetaan Tasmanian ja Adeleiden yliopistojen professorien Barry Brookin ja Corey Bradshawn Conservation Biology lehdessä julkaistua artikkelia, jossa korostetaan ydinvoiman merkitystä luonnon kannalta kestävänä energiaratkaisuna.
Vetoomus ei ole ensimmäinen laatuaan. Reilu vuosi sitten johtavat ilmastotutkijat kirjoittivat maailman päättäjille avoimen kirjeen, jossa todettiin ydinvoiman olevan välttämätön ja olennainen osa tulevaisuuden energiapalettia, mikäli ilmastohaasteeseen halutaan todella vastata. Uusimmasta vetoomuksesta tekee hieman poikkeuksellisen se, että sen takana on pääasiallisesti ympäristötutkijoita, ei ilmastohaukkoja.
Brook ja Bradshaw ovat tehneet arvion seitsemästä sähköntuotantomuodosta ja niiden vaikutuksista kolmen skenaarion kautta tavoitteenaan arvioida millainen yhdistelmä olisi vaikutuksiltaan myönteisin luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin näkökulmasta. Lyhyesti summattuna, haitattomimmat tuotantomuodot käyttävät mahdollisimman vähän maata ja vettä, kun myös polttoainevaatimukset otetaan huomioon, ja niiden paikalliset päästöt sekä ilmastovaikutukset ovat rajallisia.
Artikkelissa esitetään kolme globaalia sähköntuotannon skenaariota, joiden laajoja ympäristövaikutuksia arvioidaan. Ensimmäinen on yksi IPCC:n skenaario, jossa pääpaino tuotannossa pysyy fossiilisissa polttoaineissa; toinen on Greenpeacen skenaario, jossa pääpaino on uusiutuvissa tuotantomuodoissa ja kolmantena kirjoittajien ydinvoimakeskeinen skenaario (kuva alla).
Luonnollisesti suurimmat kasvihuonekaasupäästöt syntyvät ensimmäisen skenaarion mukana, mutta hieman yllättäen suurin maantieteellinen jalanjälki on Greenpeacen skenaariossa, johtuen biomassan käytön suhteellisen suuresta määrästä sekä muun uusiutuvan, kuten aurinkoenergian ja tuulivoiman suhteellisen suuren jalanjäljen vuoksi.
Kirjoittajat esittävät, että ydinvoiman ja uusiutuvien yhdistelmällä voitaisiin leikata tehokkaimmin päästöjä ja vähentää muita ympäristövaikutuksia. Ydinvoiman mahdollisuuksia päästöjen leikkaamisessa vähätellään usein mm. argumentilla, että sitä käytetään vain kourallisessa maailman maita. Itselleni tuli uutena tietona, että yli 80 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy maissa, joissa on jo ydinvoimaa. Jos otetaan huomioon myös maat jotka suunnittelevat ydinvoiman käyttöönottoa, osuus nousee yli 90 prosenttiin.
Artikkelin tavoitteena on tarjota työkaluja eri sähköntuotantomuotojen vertailuun biodiversiteetin suojelemisen näkökulmasta. Ehkä mielenkiintoisin ja käytännönläheisin pätkä artikkelissa koskee vertailua eri energialähteiden tiheyksien kesken (merkittävä pointti päästöjen ja maankäytön kannalta). Siinä vertaillaan polttoainemääriä ja tarvittavaa akkukapasiteettiä (en tiedä onko tämä ihan reilu vertailu) keskivertoihmisen eliniän käyttämää energiatarvetta (ei vain sähköä) varten. Uusiutuvilla ladattu akku olisi yli 13 kilometrin korkuinen ”hissikuilu”.
Artikkelin kirjoittajat ovat keränneet taakseen kymmenistä tutkijoista koostuvan joukon, jotka vetoavat ydinvoiman vastustajia harkitsemaan kantaansa luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Jää nähtäväksi millainen vaikutus vetoomuksella tulee olemaan.