Politiikassa vaikeisiin kysymyksiin vastaamista helpotetaan mm. liittämällä vastauksiin epämääräisiä etuliitteitä. Ydinvoimaa ei saa kannattaa liian terhakkaasti joten se on ylimenokaudenenergiantuotantomuoto, jota tarvitaan toistaiseksi. Tuki on ehdollista siihen hetkeen asti, kun muut (uusiutuvat) energialähteet ovat kehittyneet riittävästi niin, ettei ydinvoimaa enää tarvita.
Ongelmallista tässä pohdinnassa on se, että siinä vertaillaan omenoita ja appelsiineja – ydinvoiman kohdalla oletetaan kehityksen tulleen tiensä päähän, mutta uusiutuvien kohdalla uudelle uljaalle huomiselle vain mielikuvitus on rajana.
Pidän itsekin nykyistä ydinvoimaa ylimenokauden ratkaisuna – sitä ovat tosin kaikki muutkin nykyiset energiantuotantomuodot ennen kuin meillä on käytössämme tulevaisuuden uusiutuvia, tulevaisuuden ydinvoimaa (ja kaiketi tulevaisuuden fossiilisia). Tulevaisuuden ydinvoimalla tarkoitan fuusiovoimaloita ja ns. neljännen polven hyötöreaktoreita, jotka voivat hyödyntää energiaksi jopa nykyisten ydinvoimalaitosten käytettyä polttoainetta.
Tarve tulevaisuuden energiantuotantomuodoille onkin valtava, sillä maailman energiankulutus kasvaa ennennäkemättömällä vauhdilla ja samalla pitäisi pyrkiä hillitsemään kasvihuonekaasupäästöjä. Näihin haasteisiin vastaamiseen tarvitaan varmasti kakkia mahdollisia keinoja.
Tulevan hallituksen yhtenä tärkeänä tehtävänä on ratkaista Loviisan uuden ydinvoimalaitoksen kohtalo, mikäli Fortum päättää lupaa hakea. Kysymys ei ole pelkästään siitä rakennetaanko Suomeen uutta ydinvoimaa vaan siitä, että haluammeko säilyttää korkean tietotaidon ja osaamisen tason, jotka ovat ehdottomia edellytyksiä siirtymisessä tulevaisuuden ydinvoimaan. On sanottu, että esim. Olkiluoto 3:n myöhästymiset johtuvat osittain osaamisen rapautumisesta, joka oli seurausta rakentamisen hiljentymisestä 1990-luvulla.
Loviisan uudesta laitoksesta olisi myös mahdollista tehdä omanlaista tulevaisuuden ydinvoimaa jos sen avulla tuotetaan sähkön lisäksi lämpöä pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkkoon. Lopullinen päätös CHP-voimalasta tapahtukoon todellisten asiantuntijoiden toimesta, mutta hankkeen etujen ja haittojen perinpohjainen selvittäminen olisi varmasti kaikkien asianosaisten etu.
Meidän täytyy suhtautua tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti – suurin osa, jos mikään, ei mene aivan niin kuin kuvittelemme. Seuraavan sukupolven uusiutuvat saattavat viedä voiton ydinvoimasta tai sitten ei. Teknologia ei voi olla energiantuotannossa itsetarkoitus.
Tulevaisuutta voi jäädä odottelemaan tai sitä voi ryhtyä tekemään. Ehdotan ettemme ainakaan sulje ovia miltään mahdollisuudelta, sillä jopa poliitikolla on keskimäärin vaikeuksia ennustaa tulevaisuutta.
