Entisestä toimittajasta ja totuudenetsijästä tuntuu aina hyvältä, kun juupas-eipäs -keskustelusta ja ohipuhumisesta päästään todelliseen yhteiskunnallisen keskusteluun. Politiikassa yleensä vasta vakava tilanne uudistaa ihmiset ajattelemaan ja tarkastelemaan vanhoja periaatteitaan uudessa valossa. Ilmastonmuutoksen kohdalla näyttäisi pätevän sama asia.
Kiitän keskustelun avartamisesta tänä keväänä ilmestynyttä Janne Korhosen ja Rauli Partasen omakustanteisena julkaisemaa pamflettia Uhkapeli ilmastolla – vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden?.
Kirja on jo poikinut monenlaista debattia, josta viimeisenä bongasin ilmastonmuutokseen intohimoisesti suhtautuvan tiedetoimittajan Pasi Toiviaisen pohdinnan Ylen verkkosivuilta.
Samasta kirjasta muuten Energiateollisuuden Lauri Muranen juuri kirjoitti kirja-arvostelun tällä blogipalstalla.
Pelastetaanko maapallon ilmasto ydinvoimalla vai uusiutuvilla energiamuodoilla? Tämä kysymys on nyt ympäristökeskustelun kuumin aihe. Onko tosiaan niin, että ydinvoima on jonkinlaista 70-luvulle jämähtänyttä fossiiliteknologiaa? Vai onko toisaalta niin, että uusiutuva energia on sähköverkkojen toimintaa häiritsevää ja kallista harrastustoimintaa?
Itse vastaisin Janne Korhosen ja Rauli Partasen sanoin: Vastakkaisasettelulle uusiutuvan energian ja ydinvoiman välillä ei ole perusteita. Yhteiskunnan kokonaisetu ja ilmastonmuutoksen tehokas hillitseminen vaativat molempia. Ydinsähkö luo perustan vihreälle taloudelle. Vähintä mitä me kaikki ainakin voisimme tehdä ymmärtääksemme keskustelua, on lukea Uhkapeliä ilmastolla -kirja.