Taas on yksi ilmastokokous istuttu ja loppuraportit kirjoitettu. Kommenteista jäi sellainen kuva, että Dohan kokouksen aikaansaannoksiin ei oikein voi olla tyytymätön kun ei siltä juuri mitään odotettukaan.
Itse kiinnitin huomion siihen, että Dohan kokouksesta kirjoitetut jutut keskittyivät kuvaamaan prosessia, sitä millaisia CO2-päästöjen vähennystavoitteita on missäkin ja miten kukin maa suhtautuu kaikkia sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin. Kovin vähän näkyi pohdintaa siitä, millaisia vaikutuksia ilmaston lämpenemisellä saattaa olla meille kaikille. Vielä vähemmin huomasin keskustelua siitä, millä keinoin niitä kasvihuonekaasuja voidaan vähentää.
Tähänkö on siis päädytty: ketä kiinnostaa.
Minua kiinnostaa, ja siksi olen kaivanut tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Ilmastoasiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että vielä tällä vuosisadalla elinympäristömme muuttuu tunnistamattomaksi ja ihmiskunta kohtaa sopeutumishaasteen, jollaista ei ole maailmanhistoriassa koskaan ennen koettu. Aavikoutuminen tai toisaalla merenpinnan nousu uhkaa isoa osaa maapallon asutusta pinta-alasta. Luvassa on kansainvaelluksia, levottomuuksia ja pulaa ravinnontuotantoon käytettävästä maa-alasta. Ei kiva.
Mitä sitten voidaan tehdä tämän kehityksen estämiseksi?
Maalaisjärki sanoo, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on syytä aloittaa sieltä, missä niitä eniten syntyy. Tilastokeskuksen mukaan noin 80 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energian tuotannosta ja käytöstä.
Energiantuotanto on siis alue, jonka päästövähennyksillä on oikeasti merkitystä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tulevaisuuden energiantuotannon paletin täytyy siis entistä enemmän sisältää hiilidioksidipäästöttömiä vesi-, tuuli-, aurinko- ja ydinvoimaa sekä bioenergiaa.
Harmi vaan, että vesi- ja ydinvoimaa lukuun ottamatta päästöttömät sähköntuotantomuodot ovat vasta kehityskaarensa alkutaipaleella. Varsinkin tuulen ja auringon suuren mittakaavan tuotanto edellyttää innovaatioita ja investointia siirtoverkkoihin, sähkön varastointiin ja säätövoimaratkaisuihin.
Kylmä tosiasia on, että ydinvoima on ainoa olemassa oleva sähköntuotantomuoto, jolla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä merkittäviä määriä jo nyt. Siksi ydinvoiman lisärakentaminen on keskeinen osa entisen ministeri Häkämiehen lanseeraaman puhtaan energian ohjelman tavoitteiden toteutumiselle.
Vasta julkaistu energia-asennetutkimus kertoo, että suuri enemmistö suomalaisista pitää ilmastonmuutosta merkittävänä uhkana, ja jopa 58 prosenttia vastaajista pitää ydinvoiman käyttöä perusteltuna, koska se vähentää riippuvuutta hiilestä ja muista fossiilisista polttoaineista.
Olen siis taas levollisella mielellä. Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää nopeita ja laajamittaisia toimenpiteitä. Meillä on kuitenkin sekä tietoa että tahtoa ja olemassa oleva keinovalikoima ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ei muuta kun rakentamaan kestävää kehityspolkua siihen maailmaan, jonka jätämme tuleville sukupolville.