En ole varma minkälaista reaktiota odotin, kun maailma vuosi sitten seurasi kolmen yhtäaikaisen ydinonnettomuuden epätoivoiselta näyttäviä pelastustöitä Fukushiman Daiichin voimalaitoksella. Räjähdys toisensa perään, laitosalueen ajoittain erittäin korkeat säteilyarvot, evakuointi 20 kilometrin säteeltä, ulkomaalaiset asukit pyrkimässä ulos maasta, EU:n energiakomissaari julistamassa apokalypsiä ja niin edelleen. Massahysteriaa suitsutettiin yksin Eurooppalaisissa sanomalehdissä kymmenien tuhansien artikkelien verran. Muistan hyvin myös oman ahdistukseni ja stressini tilannetta seuratessani.
Mutta maailmanloppua ei tullutkaan – luotijunat pysähtyvät yhä sekunnilleen oikeaan aikaan ja sentilleen oikeaan paikkaan Tokion ruuhkaisilla asemilla. Elämä jatkuu suuressa osaa Japania lähes ennallaan. Toisaalta, Fukushiman laitoksen läheisyydessä asuneet elävät yhä evakossa. Vaikka onnettomuus ei aiheuttanutkaan yhtään suoranaista säteilystä johtunutta uhria, onnettomuuden seurauksia ei ole syytä vähätellä, sillä se vaikuttaa yhä haitallisesti noiden kymmenien tuhansien japanilaisten elämään. Toisaalta onnettomuuden konteksti – suurin koskaan Japanissa mitattu maanjäristys ja valtava tsunami, jotka vaativat noin 20 000 ihmisen hengen – on hyvä muistaa.
Selvää oli, että onnettomuus saisi Japanilaiset pohtimaan suhdettaan ydinvoimaan. Tämä prosessi on nyt käynnissä, kun vain kaksi ydinvoimalaitosta 50:stä on käynnissä, ja nekin suljetaan pian vuosihuoltoja ja turvallisuusarvioita varten. Japanissa on odotettavissa kova ja vaikea vääntö ennen laitosten mahdollista uudelleen käynnistämistä, joka edellyttää tällä hetkellä paikallisten viranomaisten luvan. Maa on saanut perinteisesti noin kolmanneksen sähköstään ydinvoimasta, mutta valot ovat pysyneet silti enimmäkseen päällä. Viimeinen vuosi on selvitty erityisesti kulutusta leikkaamalla ja ottamalla käyttöön vanhaa fossiilista varakapasiteettiä. Fossiilisten polttoaineiden tuonti lisääntyikin viime vuonna arviolta lähes 30 miljardilla eurolla.
Muualla maailmassa reaktiot ovat olleet yllättävänkin vaihtelevia, kuten World Energy Council:n tuore arvio ydinvoimasta Fukushiman jälkeen osoittaa. Euroopassa Saksa perui päätöksensä ydinvoimalaitosten pidemmästä käyttöiästä ja aikoo sulkea viimeisenkin laitoksen vuoden 2022 loppuun mennessä. Sveitsissä ja Italiassa päätettiin puolestaan luopua uusien laitosten rakentamisesta. Muuten vaikutukset ydinvoima-alaan ovat olleet hyvinkin rajallisia – mm. USA:n säteilyturvallisuudesta vastaava viranomainen hyväksyi ensimmäiset uudet luvat ydinvoimalaitoksille sitten TMI:n onnettomuuden, Britanniassa valmistellaan uusien laitosten rakentamista kovalla vauhdilla (tästä on tulossa pian vieraskirjoitus) kuten myös monissa OECD:n ulkopuolisissa maissa (mm. Kiina, Intia ja Arabiemiraatit). Raportissa todetaan, että ydinturvallisuuteen tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota ja kaikkialla maailmassa käynnistyneet ”stressitestit” ovat viivästyttäneet uuden ydinvoiman rakentamista.
Onnettomuuden lopullisia vaikutuksia ydinvoima-alaan on vielä mahdotonta arvioida. Alan toimijat vakuuttavat WEC:n mukaan uskoaan ydinvoiman ”renessanssiin”. Ydinvoimalaitoksilla on kuitenkin teknisen ja taloudellisen käyttöiän lisäksi olemassa ”poliittinen käyttöikä”. Olivat Fukushiman onnettomuuden lopulliset seuraukset mitkä hyvänsä, se muistutti, että koko alan poliittinen käyttöikä voi olla hyvinkin lyhyt. Lisäksi se muistutti, että koko ala on samassa veneessä – onnettomuus Japanissa lisää epäluottamusta ydinlaitosten turvallisuuteen myös Suomessa.
Olisi väärin sanoa, että turvallisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota kuin aikaisemmin, koska jatkuva turvallisuuden parantamisen periaate on ollut erottamaton osa ydinvoima-alaa. Silti Fukushimasta saatavat opit tullaan varmasti kytkemään osaksi alaa ohjaavaa turvallisuusajattelua.