Euroopan komissio perusti vuonna 2007 Euroopan ydinenergiafoorumin ENEF:in. Foorumin julkilausuttuna tarkoituksena oli olla “unique platform for a broad discussion, free of any taboos, on transparency issues as well as the opportunities and risks of nuclear energy”. Osoitukseksi avoimuudesta mukaan pyydettiin työnantajani, ympäristöjärjestö Greenpeace sekä kaksi muuta ympäristöjärjestöä.
Yksi foorumin ensimmäisiä tehtäviä oli pohjustaa komission esitystä EU:n ydinturvallisuusdirektiiviksi. Ympäristöjärjestöjen lähtökohtana on, että ydinturvallisuuslainsäädännön yhtenäistäminen ja valvonnan tehostaminen on hyvä asia, mutta se ei saa johtaa siihen, että tiukempaa linjaa vetäviä maita painostetaan laskemaan vaatimustasoaan unionin asettamalle minimitasolle. Greenpeacen vaatimuksesta foorumin päätelmiin kirjattiin kahdessa eri kokouksessa, että se tukee Euroopan-laajuisten ydinturvallisuusohjeiden käyttöönottoa vain, jos ne pohjautuvat parhaan saatavilla olevan teknologian (BAT) ja parhaan hallinnollisen käytännön (BRP) periaatteille.
Greenpeace vaati myös, että ydinturvaviranomaisten poliittista riippumattomuutta korostettaessa on tehostettava niiden vastuuta ja valvontaa. Jos ydinturvallisuuden valvontaa ei voimisteta EU:n tasolla, heikkojen ydinturvallisuusviranomaisten olisi direktiivin ansiosta entistä helpompi vedota riippumattomuuteensa.
Ydinturvallisuusviranomaisten valvonnan ja vastuun puute ovat mahdollistaneet esim. seuraavien
reaktorihankkeiden hyväksymisen Euroopassa:
• Slovakian Mochovce, josta puuttuu reaktorin toinen suojarakennus.
• Romanian Cernavoda, jossa Tshernobyl-reaktorin tapaan jäähdytysaineen menetys johtaa
ydinreaktion kiihtymiseen (ns. positiivinen aukkokerroin). Esim. Yhdysvalloissa ja
useimmissa Euroopan maissa tällaisten reaktorien rakentaminen ei ole sallittua.
• Maanjäristysalueilla sijaitsevat Belene Bulgariassa ja Krsko Sloveniassa.
Kuinka ollakaan, muutamaa kuukautta myöhemmin kommentoitavanani oli komission direktiiviesitys, joka perustui ydinturvallisuusmääräysten globaaliin minimitasoon ja ydinturvallisuusviranomaisten vapauteen ilman valvontaa. Komissio väitti esityksensä perusteluissa, että ENEF tukee ydinturvallisuuslainsäädännön harmonisointia tältä pohjalta. Lisäksi ydinvoimasektorin avoimuudesta ja turvallisuustasosta annettiin äärimmäisen ruusuinen kuva vastoin esittämäämme todistusaineistoa. Kovalla työllä aikaan saatuja johtopäätöksiä ei ainoastaan jätetty huomiotta vaan siteerattiin tarkoituksellisesti väärin. Viimeistään tällöin kävi selväksi, että ENEF:in ei ollut tarkoitus tarttua tabuihin, vaan auttaa komissiota ydinvoiman viherpesussa sekä toimia komission esitysten kumileimasimena.
Ympäristöjärjestöjen mukanaolo ainoastaan antoi komissiolle mahdollisuuden väittää, että foorumi edusti laajasti yhteiskunnan eri tahoja. Ainoa vaihtoehto oli erota foorumista.
Euroopan komissio tarvinnee kumileimasintaan seuraavan kerran, kun se esittää direktiiviä korkea-aktiivisen ydinjätteen hautaamisesta. Komission oma tutkimuskeskus tuotti jo raportin, jossa se listasi kymmeniä avoimia kysymyksiä ydinjätteen geologiseen loppusijoitukseen liittyen ja mitätöi ne kaikki toteamalla, että “asiantuntijamielipide vaikuttaa olevan kallistumassa siihen suuntaan, että” tai “viimeisin tieteellinen näyttö antaa viitteitä siitä, että”. Julkisia lähteitä näille väitteille ei juuri esitetty. Tästä huolimatta Suomen ja Ruotsin suunnittelema loppusijoitus kovaan kivilajiin ja märkiin olosuhteisiin näyttäytyy raportissa selvästi huonoimpana vaihtoehtona. Komission raportti julkistettiin viikko sen jälkeen, kun Ruotsin Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun tutkijoiden uusi artikkeli asetti koko loppusijoitussuunnitelman kyseenalaiseksi.
Jotta Greenpeace tai jokin muu ympäristöjärjestö voisi osallistua foorumin työskentelyyn uudestaan, täytyisi puheenjohtajistoon vähintäänkin saada joku ydinvoimaan neutraalisti tai kriittisesti suhtautuva maa, ydinvoimayhtiöiden vaikutusvaltaa täytyisi vähentää ja puolueettomien tai kriittisten asiantuntijoiden vaikutusvaltaa puolestaan lisätä. Euroopan komission kanssa täytyisi sopia, että se hyväksyttää foorumilla tavan, jolla se siteeraa foorumin päätelmiä tuottamissaan dokumenteissa. Epäilen suuresti, että tähän löytyy valmiutta. Ydinvoimaan liittyvistä myyteistä ja tabuista keskustelemme jatkossakin mielellämme.
