Ruotsin energiapolitiikan avainsana on ehkä. Kaksikymmentäyhdeksän vuotta sitten ruotsalaiset äänestivät ydinvoiman tulevaisuudesta. Tästä asti on ydinvoima ollut poliittinen taistelukysymys.
Ruotsin Keskustapuolueen entinen puheenjohtaja Thorbjörn Fälldin teki vuonna 1970 kansalaisille ydinvoimasta omantunnon kysymyksen sanomalla, että Keskustapuolue ei tule koskaan ottamaan omalletunnolleen ydinvoiman kehittämistä ja kasvua. Fälldin tultua 1976 vaalivoiton jälkeen pääministeriksi omatunnon kysymykset unohtuivat ja Fälldin teki Ruotsista yhden maailman eniten ydinvoimasta riippuvaisen valtion. Tässä Fälldin käytti hyväkseen juuri tuota energiapolitiikan avainsanaa — ehkä.
1980 kansanäänestyksessä oli ruotsalaisilla kolme vaihtoehtoa: ei, kyllä ja ehkä. Kaikkia kolmea linjaa tulkittiin kuitenkin siten, että ydinvoimasta luovutaan ja etsitään uusia vaihtoehtoja. Yksimielisellä valtiopäiväpäätöksellä päätettiin, että Ruotsin ydinvoimalat suljetaan 2010, mutta vuosituhannen vaihtuessa vaihtui myös poliittisten päättäjien mielipide ydinvoimaloiden sulkemisesta.
Vuonna 2002 tekivät hallitusvastuussa olevat sosialidemokraatit sopimuksen vasemmistopuolueen ja keskustapuolueen kanssa siitä, että valtiopäivien 1980 luvulla tekemä päätös ydinvoimaloiden sulkemisesta vuonna 2010 revitään. Ympäristöpuolue oli kuitenkin tässä vaiheessa saanut niin paljon poliittista valtaa, että jälleen saatiin aikaiseksi päätös, jonka avainsana on ehkä. Vuonna 2002 tehty päätös lupaa ydinvoimasta luopumisen ja, että ydinvoimaloita ei rakenneta lisää. Avoimeksi jäi ydinvoimasta lopullisesti luopumisen päivämäärä.
Kasvihuoneilmiö avasi uuden pelikierroksen
Ydinvoimakeskustelu sai uuden käänteen toukokuussa, kun nyt hallitusvastuussa olevat kokoomus, keskusta, kansapuolue ja kristillisdemokraatit päättivät yksimielisesti, että vuoden 2002 kielteinen päätös uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta revitään. Hallitus puolusti päätöstään kahdella tavalla.
Ydinvoimalaitoksia ei voida sulkea, koska käynnissä olevat reaktorit tuottavat puolet Ruotsin tuottamasta sähköstä. Lisäksi reaktorien elinikää on jäljellä vielä 10—20 vuotta. Toinen asia on ympäristöpäästöt ja kasvihuoneilmiö. Ruotsin kunnianhimoisena tavoitteena on olla maailman johtavin ympäristökysymyksiin panostanut valtio. Siksi hallituksen asettamat päästörajat teollisuudelle ja kunnille ovat tällä hetkellä maailman kovimmat.
Ruotsin ilmastopolitiikan kannalta käytössä olevat ydinvoimalaitokset ovat päästöttömiä — vaihtoehtoisia päästöttömiä sähköntuotantomuotoja ei ole. Lyhyellä aikavälillä Ruotsin on mahdotonta puolittaa sähkön käyttöään — tähänhän ydinvoimalaitosten sulkeminen johtaisi. Samalla tilanne johtaisi hiilen ja öljyn käytön lisäämiseen, mikä taas lisäisi hiilidioksidipäästöjen määrää. Siksi ainoaksi vaihtoehdoksi jää ydinvoimalaitosten käyttäminen.
Ilmapiirin muutoksen on huomannut myös valtion omistama Vattenfall, joka yhdessä maan perusteollisuuden kanssa haluaisi rakentaa uuden ydinvoimalaitoksen. Tätä varten on perustettu uusi suuryhtiö Industrikraft Sverige AB. Vastaperustetun yhtiön osakkeenomistajista löytyvät maan tärkeimmät teollisuusyritykset, Boliden, Eka Chermicals, Holmen, Stora Enso ja SCA Forest Products. Uuden yhtiön perustamisen jälkeen on seuraava askel konkreettisen yhteistyöprojektin aloittaminen.
Energiakysymykset ratkaisevat vaalien tuloksen
Ruotsissa järjestetään parlamenttivaalit vuoden 2010 syksyllä. Vaalien ykköskysymykseksi nousevat energia- ja ympäristökysymykset. Ruotsia hallitsee tällä hetkellä Kokoomuspuolueen, Keskustapuolueen, Kansanpuolueen ja Kristillisdemokraattisen puolueen allianssi, joka on yksimielisesti ydinvoiman kannalla. Poliittisessa oppositiossa olevat sosialidemokraatit, Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue taas ovat vastikään muodostaneet ensi vuoden vaaleja varten punavihreän allianssin. Punavihreän allianssin yhdistävä tekijä on ennen kaikkea energiapolitiikka, jonka tavoitteena on ydinvoimasta luopuminen mahdollisimman nopeassa aikataulussa.
Sosialidemokraattien voisi ajatella luopuvan kielteisestä ydinvoimakannastaan, jos heitä johtaisi vielä Göran Persson. Nykyinen puolueen puheenjohtaja Mona Sahlin on kuitenkin sanonut kerta toisensa jälkeen, että ydinvoimasta luovutaan ja tätä kantaansa hän ei voi edes nykyisten mielipidetiedustelujen valossa muuttaa.
Kysymys on poliittisesti hankala. Mielipidetutkimukset kerta toisensa jälkeen kertovat, että joka viides äänestäjä haluaa Ruotsin luopuvan ydinvoimasta. Tämä on tehnyt sen, että pienenä ja poliittisesti kevyen sarjan puolueena pidetystä ympäristöpuolueesta on yhtäkkiä tullut maan kolmanneksi suurin puolue, jos vaalit pidettäisiin tänä päivänä.
Kansalaisten halu luopua ydinvoimasta tekee ensi vuoden vaaleista kohtalon kysymyksen ennen kaikkea Keskustapuolueelle. Puolueen kannattajista joka toinen haluaa puolueen lähtevän seuraaviin vaaleihin puolueen vanhalla lupauksella luopua ydinvoiman käytöstä. Puolueen puheenjohtaja Maud Olofsson pelaakin vaarallista peliä kannatuslukuja ajatellen. Olofsson on nyt kääntänyt kysymyksessä takkinsa täysin. Keskustan ruohonjuuritasolla on vanhastaan vahva ydinvoimaa vastustava ryhmä. Tämä ryhmä saattaa äänestää ensi vaaleissa ympäristöpuoluetta juuri sen ydinvoimapolitiikan vuoksi.
Ydinvoimakysymyksestä on aikanaan luvattu uusi kansanäänestys, mutta kukaan ei tällä hetkellä ole halukas ottamaan tätä kysymystä esiin. Kaikki puolueet sanovat kannattavansa kansaäänestystä asiasta, mutta kukaan ei halua puhua konkreettisesta päivämäärästä. Talouslaman aikana puhutaan mieluummin äänestyksen kustannuksista ja annetaan puolittaisia lupauksia siitä, että kansanäänestys pidetään ensi vuonna parlamenttivaalien yhteydessä. Tämä johtuu siitä, että todellisia vaihtoehtoja ydinvoimalle ei ole.
Aika valuu käsistä
Ruotsi on etsinyt vaihtoehtoisia energiamuotoja ahkerasti. Tutkittavina ovat aaltoenergia, aurinkoenergia ja tuulivoima. Ruotsi sai ensimmäisen kunnallisen aurinkoenergialaitoksensa Salaan lokakuussa. Tarkoituksena on, että 27 000 asukkaan kunta siirtyisi käyttämään aurinkoenergiaa. Tällä hetkellä aurinkoenergialla lämpenee 1200 taloutta. Aurinkoenergia on kuitenkin kallista. Ydinenergia, jota kunta muuten käyttää, maksaa talouksille kolme äyriä kilowattitunnilta, kun aurinkoenergia maksaa 4,50 kruunua kilowattitunnilta.
Kumpaakin ympäristöystävällistä tuotantotapaa on vertailtu myös tuulivoimaan. Piteån kuntaa rakennetaan parasta aikaan Euroopan suurinta tuulivoimakeskusta. Markbygden Vind AB on saanut kunnalta luvan rakentaa kaksitoista tuulipuistoa kunnan alueelle. Valmistuessaan voimalaitokset haukkaavat viisitoista prosenttia kunnan maapinta-alasta. Lisäksi uusia maanteitä on rakennettava noin 600 kilometriä.
Tuulivoimalaitokset valmistuvat vuosina 2010—2012 aikavälillä. Aikatauluun ja hankkeen kannattavuuteen vaikuttavat myös sähkömarkkinoiden tapahtumat, eli Ruotsin ydinvoiman lopullinen kohtalo. Jos Euroopan suurimman tuulipuiston rakentaminen toteutuu suunnitelmien mukaisesti, niin se tuottaa vuosittain sähköä 8—12 terawattituntia.
Tällä hetkellä Ruotsi vannoo maailman parhaimman ympäristöpolitiikan ja energiapolitiikan nimiin. Maan teollisuus halutaan kuitenkin pitää kilpailukykyisenä halvan sähkön avulla. Kun vastakkain asetetaan kansalaisten halu luopua ydinvoimasta ja tulevaisuuden työpaikat, niin lopputuloksena voikin olla, että tulevaisuuden Ruotsi on ydinsähköä myyvä maa.
Kuva: Gunnar Seijbold/RK
