Syksyinen ydinvoimakeskustelu tuntuu kulminoituvan siihen, tarvitaanko 1, 2 vai 3 uutta ydinvoimayksikköä. Joidenkin näkemyksen mukaan ei toki tarvita yhtään.
Jokaisen argumentoijan lähtökohtana tuntuu olevan Suomen tuleva sähkön kulutus. Tämä on minusta varsin kapea näkökulma ydinvoimaan ja energiapoliittiseen keskusteluun ylipäätään.
Miksi valtioneuvoston tai eduskunnan pitäisi päättää tuotettavan ydinsähkön määrästä? Eikö olisi huomattavasti tärkeämpää keskustella ja päättää siitä, onko ydinvoima osa Suomen energiatulevaisuutta vai ei. Tuotantoyksiköiden lukumäärä jäisi niiden pohdittavaksi, jotka vastaavat investoinneista ja niiden rahoituksesta.
Poliittista keskustelua tuli käydä siitä, mitkä ovat näköpiirissä olevat energiaan liittyvät haasteet ja miten Suomi osaltaan niitä ratkoo.
Tarjoan tässä kolme näkökulmaa päätöksentekijöille.
Haaste numero yksi on ilmastonmuutoksen torjuminen. EU:n sähköstä melkein 60 % tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, 30 % ydinvoimalla ja reilut 10 % uusiutuvilla. Tuo 60 % on tehtävä päästöttömäksi tai siitä on luovuttava. Ydinvoiman ja uusiutuvien osuutta on kasvatettava, muuten tavoite on mahdoton. Suomi voi edetä lähes päästöttömään sähköntuotantoon. Ilman ydinvoimaa se ei onnistu.
Toinen haaste on Suomen ja EU:n kilpailukyky. Kehittyvät maat ovat mullistamassa maailmantalouden ja olemme jäämässä jalkoihin. Energia on keskeinen osa kilpailukykyä. Meille suomalaisille se on tärkeämpi kuin yhdellekään muulle EU-maalle, koska tarvitsemme paljon energiaa. On järkevää tuottaa sähköä siten, että kustannukset pysyvät kohtuullisina.
Energiayritykset olisivat tarjoamassa Suomeen 4-6 miljardin investointeja. Siis jokainen ydinvoimala olisi tuon kokoinen investointi. Pitäisikö Suomen torjua nuo investoinnit vai ottaa ne vastaan? Jos kyse olisi minkä tahansa muun teollisuudenalan investoinneista, poliitikot kumartaisivat maahan asti ja kansa hurraisi kirkuen.
Kolmas haasteemme on energiaturvallisuus. Olemme EU:n nurkassa pitkien etäisyyksien päässä. Suomi on yksi eniten sähkön tuonnista riippuvaisin maa. Venäjä-riippuvuutemme on suuri sekä sähkössä että polttoaineissa. Vanhat voimalamme poistuvat pian tuotannosta. Uudet ydinvoimalat ratkoisivat tämän ongelman pitkälle tulevaisuuteen.
Näistä näkökulmista pitäisi arvioida, onko ydinvoima osa Suomen tulevaisuutta. Jos on, kelvollisille hankkeille annetaan myönteinen periaatepäätös. Jos ei, niin sitten on keskittävä vaihtoehtoinen tapa ratkoa nämä haasteet.
Olisi varsin erikoista, että tarjolla olevista kolmesta laitoksesta jokin olisi yhteiskunnan kokonaisedun mukainen mutta jokin toinen ei olisi. Jos niin päätettäisiin, perustelut jouduttaisiin hakemaan jostain aivan toisarvoisista seikoista.