Meillä Fennovoimassa on juuri äskettäin päättynyt historiallinen jakso. Osallistuimme ensimmäistä kertaa joukkueena kansainväliseen Movember-hyväntekeväisyyskampanjaan, jonka jalona tavoitteena on tuoda miesten terveysongelmia (ja erityisesti eturauhassyöpää) laajempaan tietoisuuteen.
Kampanja käynnistyi vuonna 2003 Australiasta ja on laajentunut myöhemmin ympäri maailmaa, myös Suomeen. Fennovoima oli marraskuussa mediassa esillä hyvinkin kirjavissa merkeissä, mutta toimiston käytävillä tämä oli selvästi näkyvin tapahtuma, tasaisesti komistuneiden miesten panoksen turvin.
Naamakarvoilla rahaa hyväntekeväisyyteen
Kuinka homma toimii? Siten, että miehet joko yksilöinä tai joukkueena (saadakseen vertaistukea ja jakaakseen häpeän kollektiivisesti) kasvattavat viiksiä marraskuun ajan. Saavutetulla huomiolla em. miehet keräävät enemmän tai vähemmän hienovaraisesti lähipiireiltään lahjoituksia asialle omistetun nettisivun välityksellä.
Suomen kampanjassa kerätyt rahat lahjoitettiin Syöpäsäätiön Eturauhassyöpärahastolle, muualla maailmassa varoja on kerätty esim. masennuksen hoitoon. Fennovoima osallistui kampanjaan avokätisesti tuplaamalla joukkueellemme lahjoitetut eurot.
Rahojen vastineeksi tuotimme työtovereillemme paljon suuria tunteita – laidasta laitaan. Joidenkin viiksiin negatiivisesti suhtautuvien kollegoidemme (tai joukkueen jäsenten) stressihormonitasot saattoivat olla pikkaisen koholla hetkellisesti, mutta toisaalta alustavan arvion mukaan kuukauden aikana syntynyt nauru pidensi henkilöstömme kollektiivista elinikää noin 180 vuotta.
Urheasti mukaan
Ensimmäinen ajatus kampanjaan osallistumisesta tuli syyskuun loppupuolella, ja konkreettiseksi asia tuli kun Fennovoiman Viiksi näki päivänvalon hieman myöhemmin. Joukkueen kasaamiseen oli aikaa siis runsas kuukausi.
Nuppiluvun kasvattaminen ei sujunut aivan ongelmitta. Erehdyin laittamaan kutsuviestiin kirjalliset ohjeet, joiden ensimmäinen kohta oli “pyydä lupa viiksien kasvattamiseen kotiväeltä”. Tämä osoittautui yllättävän rajoittavaksi kohdaksi, joskin arvailun varaan jäi kuinka paljon tätä käytettiin vain uskottavana tekosyynä olla osallistumatta. Lopulta saimme joukkoon kymmenen urheaa miestä, jotka tarttuivat haasteeseen enemmän tai vähemmän innokkaasti.
Dokumentointi aina tärkeää
Päätimme jo varhain kokoontua säännöllisin väliajoin kuvaamaan naamojamme, sillä kuten muissakin megaprojekteissa myös tässä todettiin kattavan dokumentoinnin olevan ensiarvoisen tärkeää projektin onnistumisen kannalta.
Joukkue koolla aloituspäivänä. Muutama kiireinen (=ujo) jäsen puuttuu kuvasta.
Kuvaussessiot osoittautuivat levottomuudessaan ratkiriemukkaiksi. Itse en ole vieläkään täysin ymmärtänyt, miksi tietyllä alueella kasvavasta naamakarvoituksesta saa revittyä huumoria niinkin helposti.
Säännöllinen antautuminen kameran eteen kuitenkin palkittiin, ja saimme kerättyä lahjoituksia tasaista tahtia pitkin kuuta, vaikka osalla jäsenistä kehityksen havaitsemiseen meni jopa viikkoja. Joillekin lahjoittajista selvästi riittivät kasvattajien hyvät aikomukset, eikä kukkaronnyörejä availtu pelkästään kasvuston mittavuuden perusteella. Erilaisia tyylejä nähtiin ilahduttavan paljon, ja joillekin osallistujista viikset jopa sopivat.
Kokoelma komeita – ja alaspäin mentäessä huimasti komistuvia – naamoja.
Kaikki hyvä päättyy aikanaan
Kuukauden vaihtuessa (tai siitä viikon kuluttua – innokkaimmat jatkoivat projektia pikkujouluihimme asti!) viikset saivat lähteä. Allekirjoittaneen osalta naama siistiytyi räväkästi, kun eräs avokätinen lahjoittaja lunasti lahjoituksellaan oikeuden “hankkiutua viiksistä eroon”, menetelmää tarkemmin määrittelemättä. Kun kylmävahaliuskat kaivettiin esiin, tajusin että jatkossa täytyy lukea sopimusehdot tarkemmin.
Hyvän asian puolesta sietää kuitenkin hieman purra hammastakin, kuukauden urakoinnin tuloksena saimme kerättyä Syöpäsäätiölle 1384 euroa!
Muutkin ensi vuonna mukaan!
Tällä kertaa blogitekstini ei liittynyt ydinvoimaan oikeastaan millään muulla tavalla kuin siten, että kampanjaan osallistui ydinvoimayhtiön joukkue. Jotta ala olisi jatkossa laajemmin mukana, haluaisin tässä yhteydessä haastaa muut voimayhtiöt ja alalla toimivat organisaatiot osallistumaan kampanjaan ensi vuonna!
Osallistuminen on huomattavan helppoa: tarvitsee ainoastaan olla paikallisesti huolimaton partaa ajaessa kuukauden ajan ja hieman vaivautua kerjäyspuuhiin. Kumpikin osa-alue saattaa olla henkilökohtaisen mukavuusalueen ulkopuolella, mutta siellä on hyvä käydä silloin tällöin. Ja kilpailustahan ei ole kysymys, vaan yhteistyöstä hyvän asian puolesta.