”Jos faktat muuttuvat, minä muutan mieleni. Mitä sinä teet?” Taloustieteilijä John Maynard Keynesin on kerrottu lausuneen tämän älyllisen rehellisyyden ohjenuoraksi sopivan ohjeen. Itselleni väärässä olemisen myöntäminen on todella haastavaa ja yritän harjoitella sitä säännöllisesti. Minusta myös tuntuu siltä, että se saattaa olla katoava luonnonvara.
Älyllinen rehellisyys lienee yhä haastavampaa, kun verkon uutispalvelut ja blogit ynnämuut ovat yhä tarkemmin kohdennettu yleisölleen sopivaksi. Toki paperijulkaisuiden monopolikaudellakin oli mahdollista poimia omaan maailmankuvaan sopivat kirsikat keskittymällä vain tiettyä asiaa edustaviin aviiseihin. Lukijat kuitenkin saivat eteensä edes jonkinnäköisellä journalistin etiikalla varustettujen toimittajien tuotoksia, eivät autotallissaan salaliittoteorioita kehittelevien foliohattupäiden sepustuksia, jotka eivät käy läpi minkäänlaista sisältöseulaa. Kyseiset kirjoittajat eivät myöskään vastaa jutuistaan kenellekään ja vastuu on vain lukijalla.
Ydinvoima on yksi monista aiheista, joiden ympärillä velloo verkossa sekasortoinen informaatiosota. Kiivaimmille vastustajille kuka tahansa puoskari, jonka nimen etuliitteenä komeilevat kirjaimet D ja R, kelpaa ylimmäksi auktoriteetiksi alan syntejä esittelemään. Myönnetään toki, että alalla on historian aikana myös munattu. Väitän kuitenkin, että alan onnettomuuksien mittasuhteista keskustelu on karannut kauan sitten faktojen ulottumattomiin, eikä monet edes halua katsoa ydinvoimaa samalta lähtöviivalta muiden energiantuotantomuotojen kanssa.
Viime viikolla mm. Yle uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan ydinvoima on säästänyt lähes kaksi miljoonaa ihmishenkeä viimeisen 30 vuoden aikana, mikäli sama energiamäärä olisi tuotettu fossiilisin polttoainein (erityisesti lisääntyneiden ilmansaasteiden vuoksi). Tulokset ovat linjassa esim. vertaisarvioidussa Lancet-lehdessä julkaistun tutkimuksen kanssa, jossa vertailtiin eri sähköntuotantomuotojen terveysvaikutuksia. Siinäkin ydinvoima selvisi selvästi terveysvaikutuksiltaan vaarattomimmaksi tuotantomuodoksi.
Olen usein miettinyt miksi ydinvoimaa vastustavat ympäristönsuojelijat vaativat ilmastoväittelyissä pysyttelyä tutkituissa faktoissa skeptikoiden turvautuessa kehäpäätelmiin, kun samaan aikaan sorrutaan kaksinaismoralismiin ydinvoiman vaikutuksista keskusteltaessa. En halua uskoa, että kyse olisi tietoisesta valinnasta. Taustalla on varmasti paljon eri tekijöitä ja ehkä haluttomuus myöntää oma virheensä on yksi niistä.
Kirjoituksestani voisi vetää yhteen jotain ärsyttävän ylimielistä, mutta sorrun varmasti itsekin ajoittain älylliseen epärehellisyyteen, joten jätän jeesustelun suosiolla väliin. Sanotaan nyt kuitenkin, että meillä kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin, ei omiin faktoihin. Niin ärsyttävää kuin se onkin.
