Tapasimme vastikään Loviisan ja lähialueiden päättäjiä perinteisessä kevättapaamisessa, joka tällä kertaa järjestettiin seminaarin muodossa. Loviisan voimalaitoksen 35-vuotisen tuotantohistorian kunniaksi oli hyvä luodata menneitä vuosia ja laitoksen tämän päivän toimintaa.
Atomienergian hyödyntämistä Suomessa alettiin pohtia Erkki Laurilan johtamassa energiakomiteassa vuonna 1955. Tuolloin luotiin pohja ajattelulle, jossa ydinvoiman tarpeellisuus piti suhteuttaa oletettuun sähkön kulutukseen ja Suomen energiatarpeiseen yleisemmin.
Alun perin Imatran Voima kaavaili sijoittavansa ydinvoimalaitoksen Helsingistä länteen. Keväällä 1966 radiouutiset tiesivät kertoa, että Kirkkonummi oli hylännyt Imatran Voiman ostotarjouksen ydinvoimalaitoksen sijoituspaikasta. Loviisan kaupunginjohtaja Karl Gunnar Wahlström soitti välittömästi yhtiön vaihteeseen ja tarjosi atomivoimalaitokselle soveltuvaa maa-aluetta Loviisasta. Kauppakirjat allekirjoitettiin elokuussa 1966.
Hanke mutkitteli vielä useamman vuoden mutta 1970-luvulla Loviisaan päästiin rakentamaan Suomen ensimmäistä ydinvoimalaitosta. Vuonna 1975 kahden yksikön työmaa työllisti noin kolme tuhatta ihmistä. Muistot ja legendat kiireisistä vuosista elävät paikkakunnalla yhä voimakkaana.
Tänä päivänä laitos työllistää noin 600 työntekijää, joista yli puolet asuu Loviisassa ja Itä-Uudellamaalla ja hieman alle puolet Kymenlaaksossa. Lisäksi käytämme alihankkijoita Loviisassa, Porvoossa ja Kotkassa.
Sähkön lisäksi voimalaitoksen nelikymmenvuotinen historia on tuottanut valtavan määrän osaamista, jota Fortum myy konsultointipalveluna ulkomaille.
Laitoksella on henkilöstön keskuudessa sanonta “puhalletaan yhteen ytimeen”. Se on viesti, jota haluamme sidosryhmillemmekin korostaa. Toimimme vastuullisesti lähialueen asukkaita kuunnellen, viranomaisia kunnioittaen ja ympäristöä arvostaen. Loviisan voimalaitoksen lähellä on hyvä ja turvallista elää nyt ja tulevaisuudessa.