Ennen tutustumistani ydinvoima-alaan olisin pitänyt Ranskalaisten suunnitelmia merenalaisesta ydinvoimalasta intuitiivisesti järjettöminä. Se ei voi olla turvallista saati teknisesti toteutuskelpoista.
Toisaalta suuri osa nykyisistä ydinvoimalaitoksista perustuu reaktoreihin joita käytettiin ensin laivoissa ja sukellusveneissä, joten vedenalainen voimala ikään kuin sulkisi yhden kehitystyön ympyrän.
Tarkastellaanpa asiaa hieman ennakkoluulottomammin. Ydinreaktion lisäksi ydinvoimassa on oikeastaan kyse aikaansaadun lämmön kasvun hillitsemisestä. Maanpäällisissä laitoksissa on oltava useita toisistaan erillisiä keinoja (mm. diesel-generaattoreilla pyöriviä hätäpumppuja) varmistamassa riittävän jäähdytyksen poikkeustilanteessa.
Meren alla (60 – 100 metrin syvyydessä)sijaitsevaa laitosta varten olisi aina riittävä määrä jäähdytysvettä, eikä veden saanti olisi mekaanisista laitteista riippuvainen. Ranskalaisten suunnitelmissa on rakentaa teholtaan 50 – 250 MW (Olkiluoto 3:n teho on 1600 MW) laitoksia joita voitaisiin kuljettaa erikoisvalmisteisilla laivoilla sinne missä kysyntää on – arviolta 80 prosenttia maailman väestöstä asuu 100 km päässä rannikolta.
Ranskalaiset eivät ole ainoita jotka ovat kiinnostuneita erikoisemmista reaktorinmalleista. Venäläisillä on suunnitelmia kelluvien ydinvoimaloiden rakentamiseksi. Bill Gates on puolestaan investoinut Terra Power nimiseen hankkeeseen jonka tarkoituksena on kehittää kaupalliseksi yhdellä latauksella toimiva voimalaitos, jossa nykyisten laitosten kaltaista jäteongelmaa ei olisi.
Saattaa olla, ettei yllämainituista hankkeista yksikään näe kaupallista päivänvaloa. Toisaalta ennakkoluuloton suhtautuminen ydinvoimaan auttaa ymmärtämään, ettei ala ehkä sittenkään elä auringonlaskuaan vaan uutta nousua. Saa nähdä ovatko nykyiset hankkeet niitä kuuluisia joutsenlauluja vai uuden ajan airuita.
