Isotätini kotiin tehtiin keittiöremontti. Kului joitakin kuukausia, ja keittiön seinäkaappi putosi alas. Onneksi ajankohta oli varhainen aamu, jolloin ei-aamuvirkku isotätini nukkui sikeästi aina hirmuiseen rytinään saakka.
Suvun insinöörinä lupauduin auttamaan häntä asian selvittelyssä. Kävi ilmi, että keittiö oli remontoitu putkiremontin yhteydessä ja että putkiremontin taloyhtiölle myynyt yritys oli ostanut keittiöremontin alihankintana seuraavalta yritykseltä. Vahinkoa katsomaan tullut tarkastaja katsoi pudonneen kaapin kyljestä törröttäviä ruuvintynkiä ja sanoi, että ne riittävät periaatteessa tämän päivän seinämateriaaleihin, mutteivät vanhoihin haperoihin seiniin ja että seinää kopauttamalla ammattitaitoinen asentaja osaa huomata, jos seinä vaatiikin järeämmät kiinnitystarvikkeet.
Vaikka keittiön remontoi alihankkija, alkuperäinen putkiremppafirma oli toki remonttikokonaisuudesta vastuussa. Päädyin siis keskustelemaan jälkimmäistä firmaa edustavan projektipäällikön kanssa korvauksista sekä onnettomuuden syistä. Hän ei tuntunut ymmärtävän asian vakavuutta, koska “eihän tässä kenellekään sattunut mitään”.
Hän ei ollut varma alihankkijayrityksen nimestä. Ei löytynyt tietoa siitä, oliko asentaja ollut pätevä työhönsä tai oliko työtä valvottu. Ei voitu tietää, olisiko työn saattanut tehdä jopa seuraavan portaan alihankkija. Dokumentteja työstä ei löytynyt nähtäväksi.
Kerroin, että omissa työtehtävissäni ydinvoima-alalla arkipäivää ovat laatusuunnitelmat, hyväksytyt työohjeet, pätevyystodistukset ja tarkastukset, koska on päästävä korkeaan laatuun eikä vahinkoihin ole varaa. Keskustelukumppanini röhähti nauruun ja vastasi, että ei keittiö- tai putkiremontteja näillä hinnoilla ja aikatauluilla tehtäisi, jos pitäisi työskennellä lähellekään vastaavalla tarkkuudella.
Oikeassahan hän olikin. Laatu vaatii aikaa ja rahaa, työsuoritusten suunnittelua ja huolellisuutta sekä osaamista ja valppautta huomata, jos kohteen materiaali ei olekaan sellaista, johon pakista löytyvä kiinnitysruuvi sopii.
Tärkeä on myös ilmapiiri, jossa työntekijä voi kertoa havaintonsa esimiehelle siinäkin tapauksessa, että aikataulu venyy, kun on lähdettävä hankkimaan uusia ruuveja.
Ydinvoima-alalla laatu on meille turvallisuuden ohella korkean tason arvo, jota vaalimme. Alalle ei ole asiaa, jos ei toimi alan sääntöjä, tapoja ja arvoja noudattaen. Laatu kun ei tule tarkastamalla – se syntyy tekemällä.
Laadunhallinnassa keskitytään prosesseihin. Oikeat tavat kuvataan selkeästi, virallistetaan hyväksymällä ja saatetaan sitten kaikkien tietoon. Näin voidaan luottaa, että työ tehdään siten kuin on sovittu. Luottamusta tukevat työstä tehtävät dokumentit, joista voidaan myöhemmin todeta mitä ja miten tehtiin.
Massiivisten ydinvoimaprojektien laadunhallinnassa pähkäillään esimerkiksi näiden kysymysten kanssa: Miten varmistetaan projektin alusta lähtien, että toimittajat ja alihankkijat – eri maista ja eri toimintaympäristöistä – ymmärtävät laadun merkityksen ja sitoutuvat noudattamaan työstä annettuja ohjeita, tiukkojen aikataulu- ja kustannuspaineidenkin alla? Miten saadaan selvitettyä tehokkaasti mahdollisten laatupoikkeamien syyt ja seuraukset ja estetään niiden toistuminen? Miten motivoimme yritykset ja yksilöt jatkuvaan parantamiseen? Ydinvoimaprojektissa jokaisen täytyy itse haluta tehdä työssään hyvää ja laadukasta jälkeä, josta voi olla jälkeenpäin ylpeä.
Kaappitarinan päätöksenä isotätini sai korvauksensa, ja kaappi laitettiin takaisin seinään kunnon ruuveilla. Kyseisille remppafirmoille toivoisin tästedes vaikka vain ripauksen ydinvoima-alan laatuajattelua.