Suomalaisten ydinvoimalaitosten käyttämä uraanipolttoaine tulee eri puolilta maailmaa. Fennovoima sopi viime vuoden lopulla Hanhikiven ydinvoimalaitoksen polttoainetoimituksesta venäläisen polttoaineyhtiö TVELin kanssa. Ensimmäiset kymmenen vuotta voimalaitos tulee käyttämään jälleenkäsiteltyä uraanipolttoainetta, josta kerron tässä vähän enemmän.
Luonnonuraanista valmistettu tuore polttoaine koostuu kahdesta uraanin isotoopista: U-235 ja U-238. Kun polttoainenippu tulee käyttöikänsä päähän oltuaan reaktorissa 3-6 vuotta, on siinä edelleen jäljellä noin 96 % alkuperäisestä uraanista. Kun polttoainetta ei jälleenkäsitellä, tämä uraani matkaa muiden aineiden mukana välivarastoinnin kautta loppusijoitukseen.
Kun polttoainetta jälleenkäsitellään, siinä jäljellä oleva uraani otetaan talteen. Maailmalla tunnetaan myös MOX-polttoaine eli sekaoksidipolttoaine, jossa on kierrätetyn uraanin lisäksi käytetystä polttoaineesta talteen otettua plutoniumia. Fennovoima on valinnut käytettäväksi ainoastaan uraanista koostuvan polttoaineen.
Jälleenkäsitelty uraanipolttoaine sisältää luonnonuraanin isotooppien lisäksi myös pienen määrän eräitä muita uraanin isotooppeja, joita jälleenkäsittelyssä ei pystytä erottamaan. Näistä osa aiheuttaa hajotessaan enemmän säteilyä kuin luonnonuraani. Säteily on kuitenkin lievää eikä erityisjärjestelyjä polttoaineen kuljetuksiin tai käsittelyyn laitoksella verrattuna tuoreuraanista valmistettuun polttoaineeseen tarvita. Jälleenkäsiteltyä uraanipolttoainetta käytetään reaktorissa normaaliin tapaan, eikä sen käytöllä ole vaikutusta laitoksen turvallisuuteen. Kierrätetty polttoaine ei sulje Fennovoimalta pois muita polttoainevaihtoehtoja. Myös käytetty polttoaine on hyvin samanlaista, oli se alun perin valmistettu kummasta uraanista tahansa. Lakimme mukaisesti Suomessa käytetty polttoaine loppusijoitetaan Suomeen, joten uutta jälleenkäsittelykierrosta ei polttoaineelle ole tiedossa, meillä kun ei ole jälleenkäsittelytoimintaa kotimaassa.
Suomessa jälleenkäsitelty uraanipolttoaine on uutta, mutta maailmalla se on yllättävän tunnettu, vaikkakaan ei kovin yleisesti käytetty polttoainetyyppi. Nykyisin noin 2 % maailman ydinreaktoreissa käytettävästä polttoaineesta on valmistettu jälleenkäsitellystä uraanista. Jälleenkäsiteltyä uraanipolttoainetta on valmistettu eniten Ranskassa, Iso-Britanniassa, Japanissa ja Venäjällä, ja sitä on käytetty ydinvoimalaitoksissa lukuisissa maissa. Polttoaineen jälleenkäsittely on monimutkainen prosessi ja siinä käytettävät laitokset mittavia, mistä johtuen jälleenkäsittelyn kulut ovat olleet korkeat. Koska polttoainekustannus on vain pieni osa laitoksen käyttökustannuksista ja tuoreuraanin hinta on ollut viimevuosina kohtuullisella tasolla, ei kierrätetyn uraanin käyttö ole ollut yleinen vaihtoehto.
Ei kuitenkaan liene nykypäivää ajatella, että vain koska kierrättäminen ei tuota suurta voittoa, sitä ei kannata edes harkita. Uskon, että tulevaisuudessa jälleenkäsittely tulee entistä kiinnostavammaksi vaihtoehdoksi sekä talouden että kestävyyden kautta.
Kestävyydestä muuten puheen ollen, olen viime aikoina innostunut myymään ja ostamaan vaatteita kirpputorilla. Myymistäni vaatteista pyydän kirpparikoodin mukaisesti vain pientä hintaa, joten yleensä pöytävuokra tulee juuri maksettua takaisin ja pari euroa jää käteen. Hyödyin siitä rahallisesti tai en, saan hyvän mielen siitä, että tavaralle, jota itse en enää tarvitse, joku toinen löytää uutta käyttöä.