”I must study politics and war, that our sons may have liberty to study mathematics and philosophy. Our sons ought to study mathematics and philosophy, geography, natural history and naval architecture, navigation, commerce and agriculture in order to give their children a right to study painting, poetry, music, architecture, statuary, tapestry and porcelain.” John Adams
Maailmanhistoriaa voi katsoa energian saatavuuden näkökulmasta. Tämä kirjoitus on ylistyslaulu ihmiskunnan käytettävissä olevan energiamäärän kasvulle. Tiedän, että se on vähän epäkorrektia nykyisin, mutta tämä tarina pitää minusta silti kertoa. Se voi olla blogihistorian pisin olkinukke tai jotain muuta. Toivottavasti luet jutun samassa hengessä kuin missä se on kirjoitettu – lomallelähtötunnelmissa.
Maailman väkiluku on ollut valtaosan ihmiskunnan historian ajasta muutaman miljoonan luokkaa. Esihistoriallisella ajalla ihmisen keski-ikä oli kahdenkymmenen vuoden tietämillä. Vasta maanviljelyksen keksiminen mahdollisti saman kalorimäärän hankkimisen pienemmällä vaivannäöllä – saman energiamäärän tuottamiseen vaadittiin vähemmän ponnisteluita ja väkimäärä lähti varovaiseen kasvuun. Maanviljelyksen yhteydessä on luonnollisesti mainittava eläinten kesyttäminen ja myös sitä kautta saatu käytettävissä olevan energiavarannon kasvu.
Ei se elämä varmasti helppoa ollut maanviljelyksen yleistyttyäkään – taudit (jotka ovat nykyisin suuressa osaa maailmaa tuttuja vain tietokirjoista), äärimmäiset sääilmiöt ja säännölliset kahakat naapureiden kanssa verottivat väestöä niin reippaasti, ettei oheisessa kuvassa maanviljelyksen mukanaan tuomaa vaatimatonta väestönkasvua juuri näy (johtuu tietysti myös mittakaavasta).
Kaikesta huolimatta vaikutus oli vallankumouksellinen.
Kun ravinnon hankintaan tarvittiin yhä pienempi osuus yhteisöstä, jäi ihmisille aikaa mietiskellä ratkaisuita ”vähäisempiin” ongelmiin. Ihminen siirtyi ns. Maslown pyramidia askelman kerrallaan ylöspäin. Kehitys on tapahtunut eri puolilla maailmaa tietysti eri aikoina, mutta sama käytäntö pätee kaikkialla.
Kehitys ei tietenkään pysähtynyt siihen ja ihmiskunta kehitti yhä parempia keinoja työnteon välttelemiskesi. Opimme kuinka jalostaa kasveja ja eläimiä tuotannon lisäämiseksi, kuinka merkitä ylös omat virheemme ja kokemuksemme, kuinka tehdä yhä kestävämpiä koteja, työkaluja ja aseita. Kehitys oli itseään ruokkivaa ja jossain välissä, muutamia tuhansia vuosia sitten, saimme ensimmäiset tähän päivään saakka säilyneet ohjeet, siitä minkälainen on hyvä ja moraalinen elämä.
Mahdollisuus pohdintoihin elämästä olivat kuitenkin vain tuon ajan eliitin etuoikeus. Enemmistö ihmiskunnasta pysyi kehityksen ulkopuolella ja nautti vain sen murusista – käytettävissä oleva energia riitti ruokkimaan kasvavan väestön, mutta suurin osa työstä oli silti riippuviasta lihasvoimasta. Kesti vielä n. 2000 vuotta ennen kuin vapaa-ajallaan pohdintoja tehneet visionäärit keksivät miten vapauttaa myös työn orjuuteen kahlitut tavikset. Oli heidän motivaationsa mikä hyvänsä, lopputulos oli ratkaiseva. Seuraava merkittävä harppaus tapahtui teollisen vallankumouksen myötä.
Uuden ajan kynnyksellä osattiin käyttää muitakin energialähteitä kuin puuta ja eläimiä – virtaava vesi ja tuuli olivat molemmat valjastettu yhteiskunnan tarpeisiin ja ne toimivatkin osaltaan teollistumisen moottorina. Silloisilla tekniikoilla käyttökohteet olivat kuitenkin rajallisia (niin itse kohteiden kuin maantieteen näkökulmasta). Vasta hiilen käytön yleistymisen ja höyrykoneen keksimisen myötä mahdollisuudet ihmis- ja hevosvoiman syrjäyttämiseksi yhä useammalla osa-alueella tuli mahdolliseksi. Aluksi liikuteltiin vettä kaivoksista, myöhemmin junia ja komeita jokilaivoja. Lopulta myös autoja ja lentokoneita. Ennen niin kovin vaivalloiset työt, kuten tekstiilien valmistus, siirtyivät torppien tuvista teollisuushalleihin samalla, kun ihmisen tekemän työn osuus suhteessa tuotannon määrään supistui ennennäkemättömästi.
Vaikutukset yhteiskunnan rakenteisiin olivat mullistavia ihmisten muuttaessa silloisellakin mittakaavalla kurjiin kaupunkeihin ennustettavan elannon perässä. Teollistumisella oli epäilemättä haitallisiakin vaikutuksia, mutta numerot saavutettujen hyötyjen puolesta puhukoot puolestaan.
1600-luvun Englannissa 2/3 lapsista kuoli ennen viidettä elinvuottaan ja odotettavissa oleva elinikä oli vaivaiset 35 vuotta. Teollisen vallankumouksen myötä yhteiskunnan käytettävissä olevien voimavarojen käyttö oli mahdollista kohdistaa terveyden parantamiseen ja ravinnon turvaamiseen tähtääviin (yksinkertaisiin) toimiin, kuten viemäröinnin ja sanitaation parantamiseen sekä ruuantuotannon lisäämiseen (ilman tarvetta lisätyövoimalle). Yhteiskunnan käytössä olevien lisäresurssien myötä terveydenhuoltoon ja lääketieteeseen voitiin niin ikään kiinnittää enemmän huomiota. Seurauksena tästä kaikesta oli odotettavissa olevan eliniän huikea kasvu n. 50 vuoteen 1900-luvun alussa, tämän päivän vajaaseen 80-vuoteen. Huomattavaa on myös se, että väestönkasvu on käytännössä pysähtynyt kaikissa teollistuneissa maissa. Kehitys teollisuusmaissa viimeisen 200 vuoden aikana on mahdollistanut myös sen, että perustallaajat eliittien ulkopuolellakin ovat voineet kouluttautua, vaurastua ja pohtia olemassaoloon liittyviä perustavanlaatuisia kysymyksiä kuten vaikkapa sitä, mikä on puutarhanhoidon tai moottoripyörien hoidon syvin olemus.
Elintason ja väestönmäärän kasvu ei kuitenkaan saanut kaikkia hyppimään riemusta. Thomas Malthus totesi 1800-luvun kynnyksellä, että väestönkasvu ohittaa nopeasti luonnon kantokyvyn, jonka seurauksena väestö tulee kärsimään nälkää ja kurjuutta. Hän olisikin varmasti ollut oikeassa mikäli teknologian kehitys olisi pysähtynyt tuon päivän tasolle.
Käymme tällä hetkellä hieman samanlaista keskustelua. Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä ja määrän ennakoidaan kasvavan 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Myönnän sen, että maapallon kantokyky ei varmaankaan siedä sitä, että kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat saman verran resursseja kuin keskiverto Dubailainen. Olettaen, että tilanne maailmaa säilyy täsmälleen nykyisenkaltaisena. Siitä olen eri mieltä, että meidän tulisi vähentää energiankulutusta. Energian käytön ja tuotannon tulee toki olla tehokasta, mutta seuraavassa esitän (edellisen keskustelun hengessä) miksi energiankulutuksen kasvu voi olla hyväksi tälle maailmalle.
Maailmassa on edelleen lähes kaksi miljardia ihmistä ilman sähköä ja yli kaksi miljardia ihmistä käyttää päivittäin polttoaineena lantaa tai biomassaa ilmanvaihdoltaan heikosti toimivissa tiloissa. Miljardilla ihmisellä ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi puhtaaseen veteen. Erityisesti yllämainituista syistä kehitysmaiden (erityisesti Intian ja Saharan eteläpuoleisen Afrikan) väestön elinajanodote ei ole juuri pidempi kuin 1600-luvun Englannissa. Paradoksaalisesti korkea lapsikuolleisuus (joka on suoraan yhteydessä energian puutteeseen) pitää yllä nopeaa väestönkasvua, kun vanhemmat haluavat ”vakuuden” omalle tulevaisuudelleen, eivätkä uskalla päästää tyttöjä kouluihin, koska heitä tarvitaan kotona (keräämässä mm. polttoainetta). Tyttöjen alhainen koulutustaso ruokkii niin ikään väestönkasvua. Tämän kuvion on selittänyt minua paljon paremmin ruotsalainen lääkäri Hans Rosling Ted Talkissaan. Suosittelen.
Länsimaissa 2 % työväestöstä riittää tuottamaan koko väestön tarvitseman ruuan. Tämä ei olisi ollut mahdollista maailmassa, jossa suurimman osan aika kului murehtimiseen siitä mistä seuraava ateria tulee. Kun yhä suurempi osuus maapallon väestöstä on saatu nostettua samanlaiseen tilaan, nykyisen kurjuuden loukon yläpuolelle, yhä suurempi osa meistä voi käyttää aikaamme miettien miten maailmaa voisi parantaa. Kaiken tuon mahdollistaa vain riittävä energian määrä, eikä dinosaurusten (fossilisten polttoaineden:) polttaminen ole pidemmällä aikavälillä fyysisestikään ratkaisu. Biomassakin vain rajallisesti. Energian on oltava sekä ydinvoimaa (ml. fuusio) että uusiutuvaa. Yksinään kumpikaan niistä ei tule riittämään (toivottavasti) kasvavien energiatarpeiden täyttämiseen.
John Adamsin lainausta voisi alustaa niin, että onneksi hänen vanhempansa ymmärsivät energian päälle, että hän saattoi murehtia ensiaskeleitaan ottavan demokratian tulevaisuudesta.
Hyvää kesää!
