7.1.2013 käynnistyi harjoitteluni Posivan viestinnässä. Kaikki ei kuitenkaan alkuun mennyt ihan niin sujuvasti, kuin olisi voinut. Minulle osoitettu läppäri ei ottanut toimiakseen ja help deskin väkikin kutsui ongelmaa “henkipuolen jutuiksi”. Milloin ei koko kone käynnistynyt, milloin se ei saanut yhteyttä erilliseen näyttöön ja milloin ei näppäimistö ja hiiri toimineet… Onneksi toisella viikolla läppärini oli kokenut uudesti syntymisen ja toimi kuin unelma.
Posiva haastoi työntekijänsä muuttamaan elämäänsä terveellisemmäksi ja niin alkoi Motivire -kampanja. Jokainen osallistuja sai uuden hienon Silvan askelmittarin – sellaista peliä ei minulla ollutkaan aiemmin. Askeleiden kerrytystä harrastin mm. kävelemällä ympäri toimistoa ja jäämällä bussista yhtä pysäkkiä aikaisemmin kuin olisi ollut tarve. Mutta ei sitä aina niinkään jaksanut ja kun kahvihuoneessa testattiin mittarin huijausmahdollisuuksia, en voinut olla kokeilematta itsekin. Olin kuitenkin sen verran tunnollinen kävelijä, että parin kuukauden jälkeen jouduin ottamaan kyynärsauvat kävelyn tueksi, kun jalkapohjani tulehtui liiasta kävelemisestä.
Kunnostauduin Posivan nettisivupalautteiden vastaamisessa harjoitteluni aikana. Kaikenlaiseen palautteeseen sitä tulikin vastailtua. Mm. Deinococcus radiodurans aiheutti päänvaivaa. Ulkomaisen median sähköposteihin vastailu oli myös osa työharjoitteluni arkea. Tulipa lähetettyä omakuva (alla) Japaniinkin, kun välttämättä halusivat työharjoittelijasta kuvan ja tietysti juuri sillä viikolla, kun olin kamalassa flunssassa silmät punaisina ja nokka valuen…
Pohdin useaan kertaan aamuisin töihin tullessani myös ulkonäköäni. Oliko syvälle päähän vedetty pipo, uggit, vai juuri bussista heränneen hämmennys syynä siihen, että minut puhallutettiin melkein joka viikko portilla. Ja aina se satuin olemaan minä, joka pilliin puhalsi, vaikka suurempi porukka aina bussista samaan aikaan ulos laahusti. Niin tai näin, tulipahan varmistettua, ettei hammastahnassa varmasti ole mitään sopimatonta.
Ilahduin kesken harjoittelujaksoani, kun huomasin, että minulle oli kertynyt peräti kuusi vuosilomapäivää. Saisin pitää ensimmäisen ihan oikean kesälomani! Päivätkin olisivat riittäneet viikon kesälomaan, mutta minä hölmö olin mennyt varaamaan reissuja Irlantiin ja Pärnuun jo vuoden alussa, joten siinä meni sitten se viikon kesäloma.
Vaiherikas harjoitteluni on nyt ohitse, mutta istun edelleen Posivan toimistolla punaiseen vilttiin kietoutuneena teekuppi näppäimistön vieressä nököttäen. Tervetuloa vauhdikas kesätyö!