Torstaina 12.2.2015 STT julkaisi uutisen, jonka mukaan Säteilyturvakeskus (STUK) puoltaa käytetyn ydinpolttoaineen kapselointi- ja loppusijoituslaitosta koskevan rakentamisluvan myöntämistä Posivalle. Lukuisat lehdet julkaisivat uutisen ja ohimennen asia vilahti televisiossakin. Mitään suurempaa hämmästelyä uutisesta ei syntynyt; tuntuu että tapahtui se mitä odotettiinkin. Jotkut taisivat ihmetellä, miksi STUK nyt vasta tällaista esittää, kun loppusijoitus on ollut käynnissä jo pitkään. Vai mikä se ONKALO on?
Voi olla, että jotkut tiesivät, että lupakäsittely ei vielä päättynyt tähän, vaan lopulta tarvitaan vielä maan hallituksenkin päätös. Silti STUKin lausunto oli Posivalle merkittävä askel kohti käytetyn polttoaineen loppusijoituksen käytännön toteutusta – kuten myös ulkomailla monet panivat merkille. Vuonna 2001 tehty periaatepäätös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamisesta Olkiluotoon oli ensimmäinen kerta maailmassa, kun korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituslaitokselle valittiin sijoituspaikka, jolla oli sekä paikallisen että valtakunnallisen tason hyväksyntä. STUKin nyt antama lausunto loppusijoituksen turvallisuudesta ei ollut ensimmäinen lajiaan maailmassa, koska USAn säteilyviranomainen NRC ehti jo antaa oman arvionsa Yucca Mountainille kaavaillun loppusijoituksen turvallisuudesta. Ero on vain siinä, että tällä hetkellä Yucca Mountainilla ei tapahdu paljon mitään, koska hanke on pantu jäihin. Olkiluodossa sen sijaan on vahva usko siihen, että positiivinen päätös on tulossa hallitukseltakin ja sen mukaisesti nyt valmistaudutaan täydellä tohinalla rakentamistöihin. STUKin positiivinen päätös voi hyvinkin merkitä, että Posiva myös aloittaa ensimmäisenä korkea-aktiivisen jätteen loppusijoituksen.
Ehkä on kuitenkin parempi olla vielä julistamasta voittajaa – jos tässä asiassa kukaan voittajaksi edes haluaakaan. STUKin tekemät arviot ja päätökset Posivan rakentamislupahakemuksesta sisältävät melkoisen listan vaatimuksia ja huomautuksia, joista osa on selvitettävä jo ennen rakentamisen aloittamista ja loput viimeistään siihen mennessä, kun aiotaan hakea laitosten käyttölupaa loppusijoituksen aloittamiseksi. Osa tarvittavista lisäselvityksistä on työn alla ja valmistuu vaaditussa ajassa, mutta kaikki vaatimukset eivät suinkaan ole helppoja toteuttaa – enkä suinkaan ole kaikkien vaatimusten asianmukaisuudesta ollenkaan vakuuttunut. Niin tai näin; lähivuodet tuskin lupaavat lepoa kenellekään posivalaiselle.
Onneksi Posivan ei tarvitse kaikesta suoriutua omin eväin. Posiva ei olisi nykyisessä edelläkävijäasemassaan ilman kansainvälistä yhteistyötä ja erityisesti Ruotsin SKB:n tekemää pioneerityötä. Se, että Ruotsissa lupakäsittely on edelleen kesken ja ONKALOn vastaparikin puuttuu, johtuu enemmän lainsäädännön ja viranomaiskulttuurin eroista kuin teknisistä valmiuksista tai tiedon tasosta. Kummallakin on samat haasteet ja kysymykset edessä, mutta juuri tässä on myös Posivan ja SKB:n vahvuus: kumpikin voi oppia toiseltaan, ja yhdessä tekemällä saadaan sekä tehokkuutta että laatua. Jatkuvalla kokemusten ja tiedon vaihdolla vältetään turhat yritykset ja erehdykset. Edelläkävijänkin kannattaa pysyä kuuloetäisyydellä muihin.
