Brittiläinen Channel 4 osaa kohahduttaa katsojiaan varsin provokatiivisilla dokumenteillaan. Ilmastoskeptinen ”The great global warming swindle” sai osakseen kovaa kritiikkiä ja jäi televisiohistoriaan yhdeksi masentavimmaksi yritykseksi ”herättää syvällistä keskustelua”. Viimeisin myrsky kanavan ympärillä liittyy ”What the green movement got wrong”-otsikkoa kantavaan dokumenttiin. Ohjelmassa esiintyy entisiä ympäristöjärjestöjen johtojäseniä, jotka ovat muuttaneet suhtautumistaan mm. ydinvoimaan.
Kirjoitin blogijutun kyseisistä ”ydinvoimasekularisteista” aiemmin tänä vuonna.
Vaikka en menisi dokumentin laadusta takuuseen, se esittää kuitenkin erään mielenkiintoisen kysymyksen. Kuinka suuri päästövaikutus ydinvoiman vastustajilla on historiallisesti ollut? (Ohjelman tekijöiden mukaan 1000Mt eli noin 15 kertaa Suomen vuotuiset päästöt). Kuinka paljon fossiilista kapasiteettia on rakennettu vuosien saatossa ydinvoiman sijaan? Hyvä esimerkki löytyy Itävallasta, missä suunniteltiin 1960 ja 70-luvuilla rakennettavaksi viittä reaktoria. Yksi näistä valmistui vuonna 1978, mutta sitä ei koskaan käynnistetty. Asiasta järjestettiin kansanäänestys ja vastustajat voittivat selvällä 50,47 prosentin enemmistöllä.
Nykyisin voimalan katolle on asennettu ympäristötietoisesti aurinkopaneelit ja sen seinältä voi seurata näytöltä kuinka paljon paneelit ovat vähentäneet hiilidioksidipäästöjä. Sinänsä kunnioitettavaa. Hieman ironista kuitenkin on, että käyttämällä tuota laitosta tunninkin verran olisi syntynyt saman verran päästövähennyksiä kuin noilla paneeleilla vuosien saatossa yhteensä.
Uusiutuva energia (erityisesti aurinko) tulee todennäköisesti syrjäyttämään muut energiaratkaisut tulevaisuudessa. Vaikka läpimurtoinnovaatio tehtäisiin alalla tänään, veisi uuden energiainfran rakentaminen vuosikymmeniä. Siten on myös todennäköistä, että nykyiset teknologiat ovat käytössä vielä tovin.
Kysymys kuuluukin – kuinka kauan ilmastosta tosissaan huolissaan olevat tahot voivat aktiivisesti vastustaa ydinvoimaa (silloin, kun se täyttää siltä luonnollisesti edellytettävät turvallisuusvaatimukset)?
Toiseksi kerraksi jäisi pohdittavaksi hieman eri tahoja provosoiva aihe – millainen (positiivinen) vaikutus ydinvoiman vastustajilla on ollut alan turvallisuuden kehittymisessä? Onko alaan ladatut valtavat odotukset turvallisuuden suhteen seurausta ainakin osittain tästä painostuksesta? Siitä sitten toiste, koska nyt on taas krapula.
