Suomalaisessa energiapolitiikassa pyritään mahdollisimman vähäpäästöiseen sähköntuotantoon. Yhteiskunta tukee useita hiilineutraaleja tuotantomuotoja erilaisilla veronmaksajien ja kuluttajien maksamilla tuilla ja tulevaisuudessa nämä tuet todennäköisesti vain kasvavat. Ydinvoima ja vesivoima ovat toistaiseksi ainoat hiilineutraalit tuotantomuodot, joilla sähköntuotanto on mahdollista ilman veronmaksajien tukea. Nyt hiilidioksidipäästöttömälle ydinvoimalle kuitenkin kaavaillaan uusia kannattavuutta heikentäviä veroja.
Ydinvoima on erittäin pääomavaltaista. Tämä tarkoittaa sitä, että voimalaitoksen rakentaminen ja modernisoinnit ovat hyvin kalliita, mutta käyttökustannukset ovat kohtuullisia. Tilanne on vastaava vesivoimassa. Verokeskustelussa ei tulisikaan keskittyä pelkkiin tuotantokustannuksiin vaan lisäksi olisi otettava huomioon pääomakustannukset ja tuleviin investointeihin varautuminen. Vain tuotantokustannuksia vertailemalla ei saada oikeaa kuvaa eri tuotantomuotojen kannattavuudesta.
Jos tavoitteena on päästä hiilineutraalin sähköntuotantoon, ovat uudet siihen kohdistuvat täysin ennakoimattomat verot hyvin arveluttavia. Vuosikymmenten päähän ulottuvia investointipäätöksiä tehtäessä olisi kohtuullista, että verotus ja muut ohjauskeinot olisivat johdonmukaisia ylätason tavoitteiden – tässä tapauksessa hiilineutraalin sähköntuotannon – saavuttamisen kanssa.
EU-lainsäädännön mukaan sähköntuotantoa ei tulisi kaksoisverotuksen välttämiseksi verottaa. Sen sijaan verotus kohdistetaan loppukulutukseen. Suomessa ehdotettu uusi vero ei lyhyellä aikavälillä vaikuttaisi sähkön markkinahintaan. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että vero nostaisi sähkön hintaa tulevaisuudessa.
Toivottavasti tämä keskustelu päätyy ratkaisuihin, jotka mahdollistavat sähköntuotannon pitkäjänteisen markkinaehtoisen kehittämisen hiilineutraaliin suuntaan. Tässä ydinvoimalla on merkittävä rooli.
