Ei liene yllätys, että lobbari kitisee uraaniveron vaikutuksista, mutta tällä kertaa se on enemmän kuin perusteltua. Toivoisin asiasta päättävien tahojen vastaavan mielessään seuraavaan seitsemään kysymykseen ennen kuin etenevät asiassa.
1. Suomi on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään kahdellakymmenellä prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tätä tavoitetta tukee EU:n päästökauppajärjestelmä, jonka avulla epäsuorasti tuetaan päästöttömien energiantuotantomuotojen rakentamista. Hiilidioksidivapaan ydinvoiman verottaminen olisi tämän logiikan vastaista ja vaarantaisi pahimmillaan kaavaillut investoinnit kokonaan koska sijoittajat olettavat laitosten hyötyvän hiilidioksidin hinnasta.
2. Nykyinen hallitus nosti teollisuuden ja kotitalouksien sähköveroa sekä lämmöntuotannon polttoaineveroja vuoden 2011 alusta noin 800 miljoonalla eurolla. Ovatko lisäkorotukset, jo nyt energian himoverotuksen Suomessa, perusteltuja? Vaikka vero ei suoranaisesti nostaisi pörssisähkön hintaa, tulisi se näkymään siinä viiveellä ja siten myös sen kuuluisan mökin mummon sähkölaskussa. Ei ole olemassa sellaista veroa joka ei päätyisi asiakkaan maksettavaksi (korjatkaa jos olen väärässä).
3. Uraaniveroa on kaavailtu kylkiäiseksi teollisuuden veroleikkurin yhteyteen. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että teollisuuden verot laskevat ja viulut maksaa ydinvoimayhtiöt ja niiden asiakkaat/omistajat. Ongelma on se, että edes maltillinen vero ei riittäisi kattamaan teollisuuden veroleikkuria, saati lisäämään valtion tuloja. Veronalennukset teollisuudelle ovat kyllä kannatettavia, mutta edes niiden osittainen korvaaminen uraaniverolla johtaisi niin sanottujen Mankala-yhtiöiden (teollisuusyritysten omistuksessa olevat ydinvoimayhtiöt Fennovoima ja TVO) kautta sähkönsä hankkivan teollisuuden kustannusten valtaisaan nousuun.
4. Parasta mitä poliitikko voi tehdä mille tahansa toimialalle on luoda ennustettava toimintaympäristö. Riski on muutakin kuin liiketoimintaan liittyvät koetut uhat (tähän kannattaa oikeasti perehtyä vaikkei itse ydinvoima kiinnostaisi). Uusi vero nostaa investoinnin hintaa koska toimialan riskitaso kasvaa ja mahdollisuus veronkorotukselle on olemassa heti, kun vero otetaan käyttöön. Riskitason nousu puolestaan nostaa lainarahan hintaa merkittävästi (tämä mekanismi näkyy tällä hetkellä Kreikan, Irlannin ja Portugalin tapauksissa – sijoittavat epäilevät saavansa rahansa takaisin joten lainatulle rahalle halutaan korkeampaa tuottoa, joka puolestaan on liian korkeakorkoista, että sitä ottaisi hullukaan.)
5. Veroa on perusteltu ydinvoimaan liittyvällä ”äärimmäisen epätodennäköisellä” onnettomuusriskillä ja ansiottomalla windfall voitolla (jälkimmäistä käsiteltiin jo ylempänä). Suomen ydinvoimayhtiöt maksavat tällä hetkellä ydinvastuulain mukaista vakuutusta, jota ollaan nostamassa ensi vuoden alusta siten, että laitoksenhaltijan vakuutuksella katettava osuus nousee 700 miljoonaan euroon. Lisäksi laitoksenhaltija on kansainvälisen korvausyhteisön ja isäntävaltion korvausosuuksien jälkeen velvollinen maksamaan ylimenevät vahingot rajattomaan tappiin saakka. Lisäksi yhtiöt maksavat muutaman vuoden välein tarkistettavan osan tuotoistaan valtion ydinjäterahastoon ja nämä varat tullaan käyttämään jätteen turvalliseen loppusijoittamiseen. Vain turvallinen loppusijoitus on mahdollinen.
6. Tulevaisuuden energiainvestoinnit tehdään niillä tuotoilla, joita energiayhtiöt tänään ansaitsevat. Oli kyseessä ydinvoimala, tuuliturbiini tai jotain siltä väliltä, osa pääomasta tulee energiayhtiön omasta pussista (loput yllämainituilta rahoittajilta). Energiayhtiöt eivät kasaa tuottoja sukanvarteen vaan investoivat uusiin hankkeisiin – mitä enemmän tästä investointikyvyn kuormasta syödään sitä hitaammin halutut vähähiiliset investoinnit toteutuvat.
7. Suomen uusiutuvan energian tuet odottavat komission hyväksyntää ja niiden astuessa voimaan odotetaan suuria satsauksia uusiutuvan tuotantoon. Pääsyy uusiutuvienn tukemiselle on päästöjen leikkaaminen, mutta myös energiantuotannon toimitusvarmuus (vs. tuontipolttoaineet kuten hiili ja maakaasu), ja jossain määrin uuden teollisuudenalan tukeminen. Tuet ovat kannatettavia ja toivottavasti uusiutuvat voivat kilpailla perinteisten energiantuotantomuotojen kanssa tämän vuosikymmenen päättymisen jälkeen, jolloin tukia ei enää tarvita. Toisaalta tukemiseen käytetään valtion (lue: sinun ja minun) varoja, ja kuten meidänkin, valtion maksukyky on rajallinen. Ydinvoima ei tarvitse senttiäkään valtion tukea ja sitä voidaan verrata päästöiltään tuulivoimaan, kun koko elinkaari otetaan huomioon. Miksi sahata sitä oksaa jolla istuu ja pahimmillaan estää kilpailukykyisen päästöttömän sähköntuotantokapasiteetin rakentaminen?
Ymmärrän kyllä, että valtio tarvitsee rahaa ja verotuksella voidaan joko toteuttaa tätä tarvetta tai ohjata käyttäytymistä. Uraaniveron tapauksessa kyseessä olisi ymmärtääkseni fiskaalinen, eli ”valtio tarvii rahaa!” tyyppinen vero, jonka käyttäytymistä ohjaavia mahdollisia vaikutuksia ei ole kunnolla selvitetty. Näihin kysymyksiin vastaamalla pääsee jo pitkälle.
