Dändändändänn-dändändändändädädän-dädäddädäädädäädä-dädäädää… Sehän on selvästi James Bondin tunnari jota tuossa tulkitsen. Se alkoi soida päässäni lukiessani juttua teknisistä ongelmista Iranissa sijaitsevissa Natanzin uraaninrikastuslaitoksessa sekä Bushehrin ydinvoimalassa.
Iranin ydinlaitokset ovat joutuneet vakavien cyber-iskujen kohteeksi kuluneen vuoden aikana. Syyllinen ongelmiin on huippumoderni Stuxnet-mato, joka turvallisuusasiantuntijoiden mukaan on liian hienostunut ollakseen energiajuomasta ja pizzasta voimansa saavien monniviiksisten teinien autotallissa kyhäämä. Viruksen suunnittelu ja toteutus on vaatinut kymmeniä ihmistyövuosia ja julkinen salaisuus onkin, että se on Israelin ja/tai Yhdysvaltain tiedustelupalveluiden luomus.
Stuxnetin tekee poikkeukselliseksi se, että se on kohdistettu erityisesti teollisuusjärjestelmiin ja Iranin tapauksessa uraanin väkevöimistä varten käytettyihin sentrifugeihin. Sentrifuugilla (ikään kuin turboahdettu vatkain) voidaan mm. erottaa eri alkuaineiden isotoopit toisistaan ja siten saadaan kasaan ydinpolttoaineeksi sopivaa väkevöityä fissiiliä uraanin 235 isotooppia. Väkevöintiä voidaan haluttaessa jatkaa polttoainekelpoisesta noin 3,5 % U-235 pitoisuudesta ylöspäin, pommikelpoiseksi noin 80 % U-235:ksi, siksi väkevöinti on IAEA:n toimesta erittäin tarkasti valvottua ja kontrolloitua toimintaa. Stuxnet iski väkevöintiprosessiin ja teki osan sentrifugeista (niitä on väkevöintilaitoksissa tuhansia) käyttökelvottomiksi sotkemalla niitä ohjaavia taajuusmuuttajia. ”Iskun” seurauksena Iranin ydinohjelma on viivästynyt, muttei pysähtynyt.
Kiista Iranin ydinohjelmasta on koskenut lähinnä uraanin rikastamista ja siksi monille tulikin yllätyksenä, että haittaohjelma on tarttunut myös Bushehrin ydinvoimalaitoksen tietokoneisiin. Toistaiseksi ohjelman vaikutukset ovat jääneet mitättömiksi. Toisaalta 1970-luvulta asti rakenteilla ollut voimala piti ottaa käyttöön näihin aikoihin, mutta pääkiertoputkien pumput vioittuivat kiertoon jääneiden pienten metalliosien takia. Laitoksen käynnistäminen viivästyy joitain viikkoja korjausten takia.
Ydinvoiman ja ydinaseiden linkki on hyvin löyhä – maa joka havittelee ydinasetta ei tarvitse siihen ydinvoimaa ja toisinpäin. Esimerkiksi Yhdysvallat hyväksyy Iranin ydinvoiman käytön eikä vastusta Bushehrin voimalan käyttöä koska proliferaatio-riskiä ei käytännössä ole.
Iranin esimerkki on kuitenkin hyvä muistutus kaltaiselleni ydinuskovaiselle siitä, että ydinvoimallakin on omat ongelmansa ja rajoituksensa. Ei niinkään kiistelty ydinohjelma, vaan ydinlaitosten mahdollinen haavoittuvaisuus yhdelle koodinpätkälle (vaikkakin hienostuneelle sellaiselle). Tähän tullaankin kiinnittämään tulevaisuuden turvallisuussuunnittelussa yhä enemmän huomiota.
