Suomen Atomiteknillinen Seura (www.ats-fns.fi) on keskittynyt aktiivisesti eri sukupolvien välisen osaamisen siirtämiseen. Suomalaisten ydinvoimalaitosten rakentajat ovat siirtyneet tai siirtymässä sankoin joukoin eläkkeelle, mutta yhdistyksen kautta organisaatiorajat ylittävä keskustelu avaa eri aihealueita kaikille kiinnostuneille. Ydinvoima-alalle on luonteenomaista pitkäjänteinen valmistautuminen salamannopeita päätöksiä edellyttäviin tilanteisiin, joita suurella todennäköisyydellä ei tapahdu koskaan.
Pitkän uran aikana ehtii nähdä ja kokea monia erilaisia tilanteita. Myös poliittinen ilmapiiri ehtii muuttua moneen otteeseen. Nyt eläkkeelle jääneet ovat eläneet ydinvoiman nousukauden, kokeneet alan Three Mile Islandin ja Tshernobylin onnettomuuksien aiheuttaman seisahduksen 1980-luvulla ja seuranneet ilmastonmuutoskeskustelun takkuamista viimeiset 20 vuotta.
Suomen Atomiteknillisen Seuran äänenkannattajan ATS Ydintekniikan parhaillaan painossa oleva kolmosnumeroon on koottu ATS-senioreiden näkökulmia ydinvoiman käyttöön ja kehitykseen vuosien saatossa.
Alan jatkuvuuden ja osaamisen kertymisen kannalta on olennaista, että erilaista osaamista taltioidaan eri foorumeilla. Yhtiöt ja laitokset dokumentoivat ja siirtävät käytännön osaamista, mutta paljon tietoa uhkaa myös levitä harakoille.
Onneksi meillä on yhdistyksiä ja olemme yhdistyskansaa. Tämä tarjoaa taltiointipaikan erilaisille kokemuksille myös hieman laajemmassa kontekstissa ja henkilökohtaisilla painotuksilla höystettynä. Historia saa lihaa luitten päälle.
ATS Ydintekniikka 3/2012 jaetaan ATS:n jäsenille joulukuun alkupuolella. Muut voivat kysellä lehden numeroa allekirjoittaneelta.
